02 tammikuuta, 2016

See ya on the flipside



parlez vous or something like that 
2011-2016




Bloggaus on ollut tärkeä osa mun identiteettiä niin pitkään kuin muistan ja siksi musta tuntuukin niin oudolta nyt jättää tämä.

Oon saanut blogin kautta uusia ystäviä, itseluottamusta, loputtoman määrän televisio-, musa- ja kirjasuosituksia ja ennen kaikkea mahdollisuuden kirjoittaa aiheista, jotka kiinnostaa mua mutta joista mun läheiset ei ehkä jaksa kuunnella kolmen tunnin mittaista sekavaa saarnaa.

Kiitos ja anteeks kaikesta, oli ihan parasta. 


04 joulukuuta, 2015

empire of dirt

412_00


en pysty kuuntelemaan soittolistoja kahden vuoden takaa koska just nyt nostalgia tuntuu vähän siltä kuin joku tökkis neuloja kynsien alle.

(just tell them i said hi
and that i'm sorry i couldn't make it this time
i'm so sick it's making me rhyme)

enkä pysty enää kirjoittamaan tännekään kaikkea mitä haluisin, koska näen kaiken muiden ihmisten silmien läpi ja joudun miettimään jokaisen tavun ja sanan ja lauseen läpi ainakin kaksitoista kertaa. 



18 marraskuuta, 2015

To learn to read is to light a fire; every syllable that is spelled out is a spark


Kirjapostaus! Tällä kertaa kaikki kolme on kirjoja joita rakastin niin paljon että sattuu. Kaksi ekaa luin Kindlellä, mutta Miles from Nowheren tilasin käytettynä awesomebooks.comista.

kirjapostaausss

Megan Abbott: Dare Me
“That’s what people never understand: They see us hard little pretty things, brightly lacquered and sequin-studded, and they laugh, they mock, they arouse themselves. They miss everything. You see, these glitters and sparkle dusts and magicks? It’s war paint, it’s feather and claws, it’s blood sacrifice.” 

Miten en vielä puhunut tästä blogissa? Ehdottomasti yksi parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja, just sellanen joka rikkoi mun sydämen ja jäi kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa.
Dare Me on trilleri, mutta oikeasti se on synkkä ja intensiivinen tarina siitä, mitä on olla tyttö. Glitteriä, barbiepinkkiä huulikiiltoa, kunnianhimoa, verta, manipulaatiota. 


Sarah Hepola: Blackout: Remembering the Things I Drank to Forget
“I wanted the gift of forgetting. Boozy love songs and brokenhearted ballads know the torture of remembering. If drinking don't kill me, her memory will, George Jones sang, and I got it. The blackouts were horrible. It was hideous to let those nights slide into a crack in the ground. But even scarier was to take responsibility for the mess I'd made. Even scarier was to remember your own life.” 

Dare Me oli ehkä paras kirja jonka luin tänä vuonna, mutta Sarah Hepolan Blackout oli ehkä tärkein kirja jonka luin. Mulla nyt oli omat syyni pelätä ja samalla rakastaa tätä kirjaa, mutta uskon että tää on hyvä lukukokemus niillekin, joille blackout -humala on vähän tuntemattomampi kokemus. Hepola on hyvä kirjoittaja; hauska ja älykäs, eikä ota itseään turhan vakavasti. 



Nami Mun: Miles from Nowhere
“And at the start of every new day, I still believed I could choose my own beginning, one that was scrubbed clean of everything past.” 

Ostin tän kirjan alunperin siksi että Chuck Palahniuk suosittelee tätä nettisivuillaan, mutta on olemassa niin paljon muitakin syitä lukea tää. 
Miles from Nowhere kertoo Joonista, teinitytöstä joka karkaa kotoa 1980 -luvun New Yorkissa. Kirjassa ei oo perinteistä juonta tai ongelmaa joka protagonistin pitäisi kirjan aikana ratkaista, vaan me saadaan kuulla tarinoita vuosien varrelta ja se toimii tosi hyvin. Todella synkkä kirja, mutta Mun on niin taitava kirjoittaja ettei kirja huku kokonaan synkkyyteen ja toivottomuuteen.

Mitä sä oot lukenut viime aikoina? 


10 marraskuuta, 2015

Reasons to stay alive

idkdkdkdkd


Tein samanlaisen listan vuosia sitten mutta aina välillä on hyvä keksiä uusia ja kerrata.

puhtaat lakanat
jouluvalot
se kun luento perutaan ja onkin yhtäkkiä koko päivä vapaata
ystävät jotka on tuntenut vuosia
ja ystävät jotka on tuntenut vasta tunteja
Sufjan Stevens (koska jotkut asiat ei ikinä muutu)
punaviini keskellä viikkoa
se etten mä ole vielä oppinut jonglööraamaan tai soittamaan kitaraa tai edes käynyt Pariisissa
kun löytää paikan jonne tuntee kuuluvansa
livemusiikki
kirjoittaminen


Jatka sinä. 

07 marraskuuta, 2015

NEW FAVOURITE PERSON: Shakey Graves



Shakey Graves - Family and Genus 

Olin jäljessä mun NaNoWriMossa ja päätin että nyt kirjoitan koko päivän. Taustamusaksi valitsin vaan 8tracksista jonkun mixin, en yleensä voi kuunnella mitään tuttuja biisejä koska jään vain fiilistelemään niitä kirjoittamisen sijasta.
Mixillä, jota päädyin kuuntelemaan oli biisi esittäjältä nimeltä Shakey Graves ja mua vähän nauratti. Biisi oli kuitenkin hyvä ja päätin sitten mixin sijaan laittaa tän tyypin koko levyn taustamusaksi.

Kuusi tuntia - ja melkein neljä tuhatta sanaa - myöhemmin oon ihan rakastunut. Toi ylempänä linkattu Family and Genus on ehkä lemppari tällä hetkellä, mutta koko And The War Came albumi on loistava.

(Ps. Muissa musauutisissa tänään: Pyhimys livenä Lutakossa! Oon innoissani. Keikka on loppuunmyyty joten ainakin luulis fiiliksen olevan korkeella illalla.)